Absurdia....

Mulla on tosi absurdi olo!! Kaikki on tapahtunut niin äkkiä, mulla on nimittäin töitä ja tosiaan olin kaksi ja puol vuotta työttömänä! Kirjoitin tänne blogiinkin, että puhun esim työttömyydestä ja katsoin sitä kakkosen syrjäytyneet nuoret-iltaa ja seurvaana päivänä mut kutsutaan haastatteluun, kaikki on käynyt muutaman päivän sisällä ja pari päivää sitten mietin et saankohan ikinä oman alan töitä ja mihin suuntaan tää mun elämä menee.

Mun luonteeseen kuuluu, etten uskalla ikinä liikaa iloita mistään, kun pelkään että sit jos niin teen kaikki menee pilalle. Pessimisti ei pety, vai miten se meni? En voi silti uskoa tätä vielä todeksi. Odotan ensimmäistä työpäivää ja sitä et tajuan et oikeesti sain noin pitkän työnhaun jälkeen töitä. Todella sekavat tunteet, mut kuitenkin oon tyytyväinen :)

Jännittää ihan älyttömän paljon ensimmäinen työpäivä, miten pärjään? Opinko kaiken? Sopeudunko joukkoon? Enhän mössi pahasti? Toivottavasti musta tykättäis ja olisin hyvä. Taidan olla vähän täydellisyyden tavoittelija itseni kohdalla. Pitäisi olla armollisempi itseään kohtaa ja hyväksyä,että kaikki ihmiset tekevät viheitä, myös minä. Mutta ei kai siinä silti mitään pahaa ole, että haluaa olla hyvä työssään? Sitten kun olen ollut niin kauan kotona (en tosin koko tuota aikaa opiskelin osa-aikaisena) niin struktuurit menevät ihan uusiksi ja pitää sopeutua ns normaaliin elämään.

Haluan saada toimimaan työn ja vapaa-ajan. Toivon, että olen sen verran kasvanut etten enää stressaa niin paljon kun nuorempana amiksessa. Sielläkin pistin itseni aika lailla peliin ja luin paljon. Haluan panostaa kuitenkin parisuhteeseen, työhön ja varmaan itsestäkin pitäisi yrittää pitää parempaa huolta, koska se heijastuu kaikkeen.

Voisko mun elämä pikku hiljaa olla valmis? Voiko mulla todellakin olla avaimet onneen? Voinko kohta saada varmuuden ja tasapainon elämääni? Voisiko tämä monen vuoden epävarmuus todellakin hetkeksi ainakin olla tässä? Voiko elämä joskus kohdella muakin hyvin? No okei, tuo oli liioteltua, koska onhan mua elämä joskus hyvinkin kohdellut. Mulla on kuitenkin rakas ihminen, jonka kanssa saan jakaa elämän ja siihen olen ollut aina tyytyväinen. Vaikka siihenkin tietenkin sisältyy omat pelot, mutta mitä elämässä saa jos ei uskalla peloista huolimatta heittäytyä?

Oikeasti koittakaa uskoa unelmiinne ja työttömyyden epätoivonkin hetkellä, jostain saada toivoa. Yrittäkää olla ahkeria ja uskoa parempaan. Kuulostaa tosi imelälle tää loppu ja jos olisin itse kahden vuoden työttömyyden jälkeen lukenut noin niin olisin ollut vaan vittuuntunut. Olisin miettinyt, että ihan kun en ole yrittänyt? Mitä sit jos en vain kelpaa tälle yhteiskunnalle? Jos niin on tarkoitettu? Mutta jos joku muu pystyisi olemaan optimistinen.

Toivon, että onni potkii muitakin ihmisiä tavalla tai toisella :) Jos ei työllä niin jollain muulla. Tsemppiä ihmiset!

Ärsyttää!!!!

Mua ärsyttää niin paljon! En siedä ihmisten valehtelua, itsekkyyttä ja kaksinaamaisuutta! Vaikka mulle ei olla nyt isosta jutusta valehdeltu tai no miten sen ottaa kelle iso kelle ei, niin oon tosi vihainen. Itsekkyys nyt on tietyssä määrin ihan ymmärrettävää, kunhan se ei mene yli. Silti ärsyttää ihmiset, jotka asettavat aina itsensä etusialle, välittämättä muiden ihmisten tunteista. Kaksinaamaisuus onkin omaa luokkaansa, siitäki mulla on valitettavasti kokemusta ja se vasta sattuukin kun luulee, että joku on ystävä mutta ei todellisuudessa olekkaan vaan yht äkkiä antaa kaiken tulla mitä mieltä onkin ollut susta, siinä tuntee itsensä niin tyhmäksi, miksi on edes luottanut? Useasti kun uskallan luottaa niin valitettavasti se ei ole kannattanut....

Vieläkään en ole päässyt yli, että luulin löytäneeni elinikäisen ystävän, mutta kaikki valui hetkessä pois.... Kaikki ne vuodet, mitä tunnettiin niin yhden hetken jälkeen, mikään ei voi enää palata ennalleen. Muutamassa viestissä saa kuulla sen mitä se "ystävä" on ajatellut musta. Se sattuu ja kovaa.... Se tekee mut surulliseksi ja toisaalta vihaiseksi. Luulin että olin hänelle hyvä ystävä tai ainakin yritin parhaani mukaan olla, enkä mielestäni ole loukannut tätä henkilöä tieten tahtoen. En ole halunnut hänelle pahaa, pelkkää hyvää toivon edelleenkin hänelle koko sydämeni pohjasta, mutta enää en voi olla osa hänen elämäänsä, koska hän ei halua mua siihen. Se tuntuu niin pahalta ja yksinäiseltä.

Tulipas kunnon purkaus tänne... Noh jos se taas tästä helpottais.

"Syrjäytyneet" nuoret

Ajattelin sitten kirjoittaa ihan kunnon postauksen tänne, kun ei se uni oikein tule. Ja otsikosta voikin jo päätellä että itselläni kokemuksia kyseisestä aiheesta on. Joidenkin määritelmien mukaan olen syrjäytynyt nuori, joo kyllä näin on vaikka mielestäni termi onkin huono ja hyvin epämääräinen. Siksi olenkin sen laittannut tuossa otsikossa lainausmerkkeihin. Joissain tapauksissa voitaisiin puhua ennemmin syrjäytetyistä nuorista.

Itse olen ollut pitkään työttömänä, vaikka olen hakenut paljon töitä ja minulla on koulutus, ei tosin mikään korkeakoulutasoinen, mutta amis kuitenkin :) Tiedän että kävin ammattikoulun, mikä oikeasti kiinnosti ja edelleen haluan sille alalle töihin ja sen ei luulisi olevan niin vaikeaa mitä se on. En edes ääneen pysty sanomaan kuinka pitkään olen ollut työttömänä ja mitä se on aiheuttanut. On kuitenkin elämässä paljon hyvää, enkä vaivu epätoivoon aina sen asian suhteen.

No itse asiaan, tänään tai no tiistaina katsoin A2 teemailtaa, jossa oli aiheena nämä yllämainitut nuoret. Se ohjelma herätti minussa monenlaisia tunteita, kuten surua, pettymystä, häpeää, mutta ehkä myös hivenen toivoa. Ohjemassa kuultiin paljon erilaisia mielipiteitä ja jopa hieman kerrottiin konkreettisesti asioita, mitä aiotaan tehdä ettei niin moni nuori syrjäytyisi. Tuntuu että monesti on suuret puheet, mutta pienet teot. Se ei auta, että puhutaan mitä PITÄISI TEHDÄ, kun täytyy oikeasti viedä puheet teon tasolle.

Ohjelmassa puhuttiin myös harjoitteluista, joihin minunkin pitäisi mennä, mutta turhauttaa mennä tekemään töitä mitä melko hyvin jo osaan ja mihin olen käynyt koulutuksen.En haluaisi, että harjoittelijoita käytetään hyväksi täytenä työvoimana. Välillä tuntuu, että on valmistunut ammattiin aivan turhaan kun ei saa oman alan töitä. Toivottavasti se vielä joskus toteutuu, että saan oman alan töitä :)

Kuitenkin toivon että ohjelmaa katsoi moni ja se varmasti herättää keskustelua. Äärimmäisen tärkeää on, että yritykset lähtevät mukaan tähän nuorisotakuuseen. Toivon myös, että jotkut työnantajat voisivat antaa mahdollisuuden nuorelle vaikkei työkokemusta paljoa olisikaan, mistä sitä työkokemusta saa jos ei töitä saa? Ja vaikka ihminen olisi ollut jonkin aikaa työttömänä, hän voi olla hyvinkin motivoitunut työhön ja haluaa toden teolla tehdä töitä. Ei saisi yleistää työttömiä ihmisiä, että millaisia he ovat. Monesti tuntuu että heitä tai no oikeastaan meitä pidetään laiskoina, työtä vieroksuvina lusmuina. Asiat eivät ole koskaan niin mustavalkoisia. Ihmisten pitäisi yrittää mennä toisen ihmisen asemaan ja kuvitella millaista siellä olisi, mitä itselle voisi tapahtua ja miten he itse toimisivat vastaavassa tilanteessa (työttömyys).

Mahtoikohan muut katsoa kyseistä ohjelmaa ja mitäköhän tunteita se muissa ihmisissä herätti? Jaksoikohan kukaan edes lukea tänne asti tai löytääköhän kukaan tätä blogia?

Toivottavasti jotkut löytävät blogini ja kirjotuksistani olisi jotain hyötyä ihmisille. Sitä oikeastaan toivon, että blogini herättäisi myös keskusteluja ja mielipiteitä saa toki kertoa täällä vapaasti.

Siis tästä tää blogin kirjoittaminen sit lähtee.

Elikkäs ajattelin kokeilla tämmöstä blogin kirjoittamista ja tottakai se idea tulee tähän aikaan aamuyöstä mun päähän. Noh, oon mä oikeasti sitä jo pitkään miettinyt, mutta en oo jotenkin uskaltanut ja viitsinyt. Ja tuskin tätä edes kukaa löytää täältä nettimaailmasta ja pelkään ettei ketään mun vuodatukset kiinnosta, noh ainakin voin itselleni kirjoittaa ja pitää tätä ikään kuin terapiana tai jotain.

Vielä on myöskin vähän opettelemista tän käytössä kun en oo niin hyvä tietsikoiden kanssa. Tai ku tää on niin uutta ja ihmeellistä :D Toivottavasti opin käyttämään tätä ja saan tästä mun näköisen blogin.

En ole vielä sen tarkemmin miettinyt mistä tämä blogi kertoo, muuta kun mun omasta elämästä. Mun blogissa ei siis varsinaista teema ole, kunhan kerron elämästäni ( ihmissuhteista, työttömyydestä, perusarjesta jne.) Katsotaan mihin suuntaan tämä juttu lähtee kehittymään :) Siinähän sen sit näkee mistä tää blogi rupee kertomaan, et mistä asioista vuodatan eniten ;)